Uusi - Sukelluskalastus - vähän erikoisempi harrastus!

Uusi - Sukelluskalastus - vähän erikoisempi harrastus!

Friday, July 19, 2019


Sukelluskalastus - vähän erikoisempi harrastus!

Sukelluskalastus - vähän erikoisempi harrastus!

Tyyni kevätpäivä. Suomenlahden pinta on kuin peili. Avomerellä viisimetrinen vene ajaa edestakaisin, välillä pysähtyen. Onko veneellä tai sen kipparilla jokin vialla? Ei. Ei ainakaan kalastusinnostusta kummempaa vikaa!

Venettä kipparoiva mies on sukelluskalastaja ja hän etsii turskaa. Sukelluskalastuksessa sukelletaan henkeä pidättäen, ilman minkäänlaisia paineilmalaitteita kaloja harppuunalla metsästäen. Laji on Suomessa melko pieni, mutta harrastajat ovat erittäin antautuneita lajilleen ja pärjäävät hyvin kansainvälisissäkin kilpailuissa. Lajia voisi kuvailla tehottomammaksi mahdolliseksi kalastustavaksi; ilmaa hengittävä ihminen vierailee hyvin lyhyitä hetkiä kalojen valtakunnassa.

Sukelluskalastus - vähän erikoisempi harrastus!

Vapaasukeltaen tapahtuva kalastus vaatii oikeat välineet. 70 cm pitkät hiilikuituräpylät auttavat säästämään happea helpottamalla uintia.

Sukelluskalastus - vähän erikoisempi harrastus!

Yhdistelemällä monta näkymää samalle isolle ruudulle saa hyvän kuvan pohjan rakenteista eikä hyvät turskapaikat jää löytymättä.

Turskan saalistus tällä kalastustavalla vaatii erikoisen yhdistelmän sekä suorittajan kyvyissä että varusteissa. Sukeltajan on kyettävä pidättämään hengitystään ja uida räpylöillä potkien pimeyden ympäröivälle noin parinkymmenen metrin syvyydessä sijaitsevalle kivelle… ja takaisin. Koska vesi syvyyksissä on kylmää vuoden ympäri, on sukeltajalla oltava päällään kylmyydeltä eristävä puku. Tämä puku kelluttaa, joten sukeltajan on sonnustauduttava noin kuuden kilon lyijyvyöhön.

Suomen vedet ovat suurimman osan vuotta sen verran sameita, että pohjalla on miltei aina pimeää. Löytääkseen kivelle on kalastajan merkittävä kivi poijulla. Seuraamalla valkoista poijunarua fikkarin avulla sukeltaja viimein löytää kivelle ja sen alla mahdollisesti lymyävän turskan luokse. Tällainen kalastus vaatii hengenpidätyskykyjen lisäksi keskittymistä ja kanttia antaa painovoiman viedä kalastaja meren pohjan pimeyteen

Oikean kiven löytäminen loputtomalta tuntuvalta merenpohjalta on oma haasteensa. Kiven on mieluiten oltava moreenipohjalla eli kivikkoisella pohjalla. Silloin se ei yleensä ole uponnut pohjasedimenttiin vaan seisoo muiden kivien päällä irti pohjasta ja sen alla voi olla turskan mentäviä onkaloita. Tällaisia kiviä viistokaiulla hakiessani asetan kaiun näyttämään noin 50 m molemmin puolin venettä ja ajan 2-5 solmua kelistä ja pohjatyypistä riippuen. Minulle on myös tärkeää saada samaan näkymään yksityiskohtainen merikortti sekä alaspäin näyttävä kaikuluotain siltä varalta että ajan suoraan apajakiven yli. Tämä onnistuu hyvin juuri markkinoille tulleen Raymarine Element 12 HV karttaplotteri/kaikuluotaimen avulla.

Haen kiviä n. 16-25 m syvyysalueelta. Parhaat alueet ovat löytyneet syvien (40-100 m) rotkojen reunoilta. Potentiaalisen kiven löydyttyä elektroniikan avulla se käydään tarkistamassa ja uimassa ympäri koloja etsien. Tästä kaikesta voikin kuvitella juuri minkälaisen tehon tämä kalastus saavuttaa. Päiväkausien kaiutukset ja jokaisen kiven tarkistaminen vapaasukeltaen on todella työlästä. Kaikuluotaimen lukemisen taitoa se toki kartuttaa, sillä haluan minimoida turhat sukellukset sedimenttiin uponneille kiville joiden alle ei ole koloja eikä kaloja.

Sukelluskalastus - vähän erikoisempi harrastus!

Pohjan rakenteita. Tässä on kyseessä laivan hylky. Hyvin potentiaalinen paikka ja syvyyskin on juuri oikea!

Sukelluskalastus - vähän erikoisempi harrastus!

Pohjan rakenteita. Tässä on kyseessä laivan hylky. Hyvin potentiaalinen paikka ja syvyyskin on juuri oikea!

Parhaat kivet ovat useimmiten noin henkilöauton kokoisia, mutta huikeita 8 m korkeita talonkokoisia järkäleitäkin on löytynyt. Turskakiven löydyttyä pitää tehdä noin puolentoista minuutin kestävä sukellus, jonka aikana harppuuna pitää ujuttaa kiven alle ja kala on valaistava lampulla. Tämä vaatii usein käsien tai eturuumiin könyämisen kiven alle; toki varoen, ettei mikään jää jumiin. Lopulta on ammuttava tappava laukaus kalan päähän. Näin kala ei kärsi eikä tappele kiven alla vaan se voidaan ronkkia kiven alta ja viedä pintaan odottamaan rooliaan herkullisen illallisen päähenkilönä.

On varmasti selvää, että sukelluskalastusuraa ei aloiteta kaikkein vaikeimmista, vaativimmista ja vaarallisimmista olosuhteista syvyyksien pimeydessä vaan kirkkaissa aurinkoisissa rantavesissä. Siellä uivat lahnat, hauet ja ahvenet. Turskan kalastus harppuunalla on käytännössä täysin mahdotonta ilman teknisiä apuvälineitä kuten viistokaikua ja tarkkaa GPS:ää. Sukelluskalastajana ja urheilijana olen onneni kukkuloilla, kun nämä ovat nyt saavutettavissa ja niin kehittyneitä, että ne sallivat minun laajentaa lajiani pois auringosta ja valosta aina merten pimeisiin pohjiin asti. Siellä kalojen kanssa lymyilevät minun urheilulliset tavoitteet ja kehitysaskeleet.

Nähdään ehkä vesillä!

Teksti ja kuvat Kim Jaatinen

COMMENT