Raymarine auttaa selviämään myrskystä


S/V Image | Marine Electronics by Raymarine

Lue merenkulkija Barry Stedmanin uskomaton tarina siitä, miten hänen Raymarine-autopilottinsa pelasti päivän haastavissa olosuhteissa matkalla Bahamasaarilta Etelä-Carolinaan.


Barry Stedman, Owner S/V Imagine | Marine Electronics by Raymarine

Olin purjehtimassa Bahamasaarten Great Sale Caysta Etelä-Carolinan Beaufortiin. Kyseessä oli avomerimatka, joka kulki suurimmalta osin Golfvirran keskeltä. Alukseni on vuonna 2002 rakennettu 50 jalan Catalina-sluuppi, jossa on Raymarine Evolution autopilottijärjestelmä Linear Drive 2 työyksiköllä. . Miehistöni, Kathryn Ellis ja minä, olimme runsaan 80 mailin päässä Yhdysvaltain rannikolta.

Sääennustusten mukaan iltapäivällä oli ukkosmyrskyjen mahdollisuus, kuten edellisenäkin päivänä. Nämä ukkosmyrskyt syntyvät yleensä maalla ja suuntaavat sitten idän kautta koilliseen. Kun myrsky saavutti Golfvirran, voimakkuus oli noin 20–25 solmua ja satoi, eli ei mitään huolestuttavaa eikä poikkeuksellista vuodenaikaan nähden. Olimme tottuneet välttämään myrskyt Raymarine-tutkamme avulla.

Tarkkailin kuitenkin säätä Raymarine-karttaplotterin Sirius Weather -sääpalvelusta. Vähän ajan kuluttua suuri ukkosrintama muodostui kuitenkin Floridan ja Georgian osuudella (karttaplotterissa näkyi PUNAISTA ja KELTAISTA). Se liikkui tuttuun tapaan ja menetti voimakkuuttaan valtamerellä edetessään (VIHREÄ). Tarkkailin kuitenkin tilannetta. Sen sijaan, että se olisi jatkanut hajaantumistaan, se muodostikin suuren myrskysolun, joka oli noin 80 mailia leveä ja 50 mailia syvä. Nyt sen väri oli PUNAINEN ja se oli tulossa suoraan meitä kohti.

Barry Stedman, Owner S/V Imagine | Marine Electronics by Raymarine

Myrsky nousi taaksemme kaksitasoisena (valkoisena ja harmaana) massana, joka kohosi taivaaseen asti. Siinä ei ollut alaspäin olevia tuulipatsaita, jotka yleensä tarkoittavat, että pilvien sisällä on vähän tuulta. Raymarinen tutkan ja Sirius-vastaanottimen tietojen mukaan kyseessä ei kuitenkaan ollut mikään tavallinen myrsky. Aloin valmistella alusta ja kääriä kokoon etupurjetta ja laitoin kaksi reiviä etupurjeeseen. Minulla oli valjaat päällä ja olin valmis laittamaan kolmannen reivin, kun näin aaltojen hyökyvän yllemme. Vaihdoin suuntaa estääkseni jiipin. Ensimmäiset puuskat iskivät 78 solmun nopeudella. Vene kiihdytti 11,2 solmuun, ottamatta huomioon Golfvirtaa.

Raymarine AIS näytti laivaa tyyrpuurin puolella menossa samaan suuntaan. Soitin ja pyysin tilaa, ja laiva kääntyi pois. Tähän aikaan kuului kaksi hätäilmoitusta, mutta sijainteja ei annettu.

Raymarinen autopilotti ohjasi paljon paremmin kuin mihin olisin itse pystynyt. Aallot olivat hyökyaaltoja, eivät vaahtopäitä. Menimme tuulen mukana, jiippasimme jälleen noin 40 solmun näennäisessä tuulessa. Tein näin välttääkseni konttialuksen, jotta se voisi palata kurssilleen kohti Savannahia. Kapteeni muuten tarjoutui tulemaan luoksemme suojaamaan meitä.

Myrsky kesti noin kaksi tuntia. Muutamia minuutteja lukuun ottamatta Raymarinen autopilotti oli tilanteen tasalla koko ajan. Suoriutuminen? Huikea. Hallinnan taso ylitti odotukseni. Kuvittele aallot, jotka hyökyvät valkoisena roiskeena veneen yli miltei koko ajan vähintään 60 solmun tuulessa. Autopilotti tiesi, mitä tehdä, suunnata pois jne. Missään vaiheessa ei ollut tunnetta siitä, että olisi ongelmia. Murehdin enemmän mastotakilan putoamista mastosta ja purjekuormia. Itse asiassa uskon, että autopilotin huikean suorituksen ansiosta oli turvallisempaa purjehtia kevyemmin kuin yrittää asettua piihin niissä hyökyaalloissa.

Itse asiassa pidin moottorin käynnissä pahimman myrskyn ajan varmistaakseni, että tehoa piisaisi.

Mahtava autopilotti!

Barry Stedman

S/V Imagine